Nuku rauhassa, Ossi..

Hetki sitten sain sanoa hyvästit rakkaalle, yksivuotiselle kanilleni. Nyt se nukkuu ikiunta, nuku rauhassa Ossi </3


Jos tietäisin
että tämä on viimeinen kerta,
kun näen sinun nukahtavan,
peittelisin sinut huolellisemmin ja
lukisin puolestasi rukouksen.
Jos tietäisin,
että tämä on viimeinen kerta,
kun näen sinun astuvan ulos ovesta,
rutistaisin sinua lujasti ja
kutsuisin vielä takaisin halattavaksi.
Jos tietäisin,
että tämä on viimeinen tapaamisemme,
minulla olisi toki aikaa sanoa sinulle,
että olet minulle tärkeä.

it all can change only in one minute.

loskaa, jäätä, hiekkaa.. where's the snow?


Hohhoh. Aikaa on taas hassusti päässyt vierähtämään viime kirjoituksesta. Kaikki into blogin pitämiseen melkein hukkui Lunan lähtöön. Mutta nyt taas fiksusti ajatellen se oli itseltäni täysin täydellinen veto, että siitä luovuin, sillä en itse tehnyt kyseisellä hevosella mitään, ja se seisoi viikot kotona kun kukaan muu ei sille meillä pärjännyt.

Nyt sitten Lunan jälkeen mulle jäi ratsutettavaksi/liikutettavaksi tuo meidän lämminverirupsukka. Tamma on hieno, ja osaa jotain rivienvälistä, mutta näh, ei se ole minulle se täydellisin hevosvalinta. Kuitenkin olen jonkinverran roturasistiseksi kariutunut, ja sana ''lv'' tuntuu heprealta. Kuitenkin, ihan sama millä ratsastan ja mitä rotua se on, mutta kummaksun kuitenkin.

Viimeviikon sunnuntaina sitten ratsastusreissulla kentällä kaikki meni hyvin, kunnes; Sipsu veteli pukkeja kentällä innoissaan. Itsehän en sitten ollut taas valmiudessa semmoiseen showhun, joten alashan sieltä tultiin. Kipua tuntui jalassa, ja pian sitten olinkin autossa matkalla ensiapuun. Ensiavussa todettiin murtuma nilkassa, jonka jälkeen kipsattiin. Pitikin sitten mennä sinne ensiapuun, näin myöhemmin ajateltuna. Kuitenkaan jalka ei ollut liian kipeä, ettenkö olisi jaksanut kotona sitä potea.

Jalkavammaisena kiipesin sitten viikon tauon jälkeen, eilen, hevosenselkään. Eipä tuo kipsi mitään estä. Fian kanssa hieman ravailin ja testailin sen peräänantavuutta jne. Piti samalla myös sovittaa mun  uutta, unelmien koulusatulaa. Sopivahan se oli! Ja kun se Fialle sopii, niin se sopii myös Sipsillekkin. Ja niinhän se tekikin sitten.

Pirille ostin joululahjaksi pinkit horzen suojat eteen ja taakse. Saa sekin harjoitella olemaan ''iso heppa'' ja oppia suojaamiseen. Itse kun olen hyvin tarkka hevosteni jaloista.. :)

Mutta näihin kuulumisiin ja palaillaan! :)

Luna VII

Luna muutti tänään onnellisesti uuteen kotiin. Hyvät jatkot heille.

Blogin ulkoasu tulee muuttumaan, sillä se alkaa kertoa tosiaan enemmänkin nyt Sipsistä ja Piristä.

changes

Mikäpä muu ajankohta vois olla parempi päivitellä blogia ku että kello on kaks yöllä.. Nooh, aikaa on paljon kun koulukin alkaa vasta puoli 1 huomenna. Mistähän sitä alkais kertomaan..

Sipsi the lämppäri :)

Vaikka nyt sit siitä, että tänään Lunaa kävi testaamassa yksi tyttö hämeenlinnan seudulta. Luna meni tajuttoman nätisti, toki sitten parit ilopotkut veteli siinä mun alla, mutta koeratsastajalle sitten osasi käyttäytyä. Muksa poni! Se on itseasiassa nyt tällä viikolla, tai no, edellisellä, käyttäytynyt hienosti. Kaikki on menny niinku on pitäny!

Ratsastelin sitten itse päivällä myös Sipsin kun en muutakaan keksinyt. Puolisen tuntia tehtiin ravi ja käyntijuttuja, kun en sillä laukata viitsi jos jossain on jäätä, ja tuolla kun toi laukka on edelleen aika raakaa ja kovaa menoa, ei olla laukkailtu kovasti, eikä olla taidettu sillä ennenkään laukata kauheasti kun sitä menoa katsoo. Sipsi oli heti alusta alkaen hyvin kuulolla, ja kulki jopa hienosti peräänannossa. Loppua kohden kaikki vaan parani, saatiin myös jopa tehtyä lisäyksiä ravissa. Nekin tuli ikuistettua kameralle. Hassusti jopa sain sen kaula kaarella ja alle astuen kulkemaan vaikka sitä tempoa lisättiin rajusti, ennen tämäkin asia tuntui sille olevan täyttä hepreaa. Jos Luna nyt sitten menee kaupaksi, niin taidan olla löytänyt taas kerran sen yhteisen sävelen Sipsin kanssa, ja sitä sitten ratsastelen viikonloppuisin itse. Kyllä se vaan osaa käyttäytyä ja tehdä kuinka pyydetään.

Spring Spirit ennen lumia. :)

Piri on kasvanut hienosti. Sillä on ollut vähän ongelmaa nyt toisessa takajalassa haavereiden takia, jotka se oli innoissaan hankkinut tarhaillessa. Liikutus ja kylmäys on näemmä auttanut siihenkin vaivaan. Piri on fiksu, osaa jo kulkea liinassa ympyrällä, tuntee sanat ravi, käynti ja laukka. Suitsien kanssakaan ei ole mitään ongelmaa, ja on sillä ollut selässä kevytsatulakin. Kengittäjän ja eläinlääkärin toivosta ollaan siis jo edetty kovaa vauhtia, sillä on sanottu että mikäli sen kanssa ei ajoissa aloita noitakaan, niin siitä voi tulla täydellinen katastrofi kun aletaan ratsukouluttaa, kun suvussa kuitenkin on herkkiä hevosrotuja (arabialainen, andalusialaista jne.).

vanha suola voi alkaa janottaa.

Janina & viimejakson passihevonen Dagmar P.

Taas pitkästä aikaa olen saanut aikaiseksi avata tän bloggerin. Musta pikkuhiljaa on taas tuntunu siltä, että elämä potkii taas huolella päähän. Jotenkin vaan alkaa olla semmonen tunne, että mä en vaan jaksa enää. Kaikki on menny ihan päin prinkkalaa jo parin viikon ajan, ja musta tuntuu et vaikka mä yritänkin esittää paljon ilosempaa ihmistä, mikä mä tällä hetkellä oon, kohta tulee se romahdus.

Mut näistä masentuneista tunnelmista sit tähän päivään.

Luna on vähän aikaa ollu liikuttelematta. Sille piti vuokraaja/ylläpitäjäkin etsiä, mut sit kävi vähän hassusti. Jenni meni sitä ratsastaan, eikä siit tullu sit taas yhtään mitään. Se oli hypelly vaan pystyyn ja hyvä ettei nurin menny. Nyt se on sit myynnissä, jos oikee ihminen löytyy. Mulla ei oo aikaa tulla päivittäin kotiin sitä liikutteleen, joten pakko välillä herätä pilvilinnoista ja ajatella parasta.

Tänään mä sit päätin kun kotiin tulin, et mä testaan minkälainen se on mulle. Alkuun heti ku nousin selkään, ni sieltä tuli pystyyn nouseminen. Sit hetken päästä tuli toinen. Ja siihen se  sit jäi, koska mä sain sen nousemisen kontrolloitua heti alkuvaiheessa. Tässä tapauksessa mulla on ehkä ihan hyvä se, että harvemmin mä mitään pelkään. Varsinkaan hevosten kanssa. Musta tuntuu et kaikki on jo tullu koettuu. Kerran se myös sinkos laukannostos, mut siihen saatto olla syynä myös se, et nurkan takaa tuli auto kovaa. Siinä sit äiti tuliki jo rappusille ja huuteli, et kyl se on sitä mieltä et mun tulevaisuuden ammatti on selvillä; ratsuttaja. Siinä tarvitaan pelotonta luonnetta ja muutenkin semmosta et handlaa erilaisia tilanteita. Mulle kaikki mitä on Lunan kanssa tapahtunu, on siis varmaan ollu aina plussaa. Sen kans saa päiväpäivältä kokee jotain uutta. On tullu kaatumisii, mut tiputtanu se ei oo mua kertaakaan.

Seuraavaks mä sit ratsastin Sipsin. Se ei oo ehkä se paras hevonen mulle vielä tässä vaiheessa, mut kyllä siitä tulee vielä ratsu. Vaikka sillä sitä ikää on jo aika tarpeeks. Jos ei muuta, niin tavallinen puskaratsu.

Fiankin sitten päätin ratsastaa ajankuluks. Alkuun se tuntu taas pelkäävän kaikkee. Okei, syynä oli ehkä se kentän vieressä pörräävä betoniauto jolla kaadettiin betonia uuteen talliin. Kaikki askellajit käytiin läpi ja tehtiin parit onnistuneet laukkapiruetitkin. Väistöt kans tehtiin joka askellajissa. Lopuks sitte hypättiin. Alkuun 75cm, ja sit lopuks 105cm. Parit kiellot se teki, mut sit ku tajusin et en käskeny tarpeeks eteen, niin sain asian seuraaval kerral korjattuu. Tajuttoman hyvä hyppytyyli sillä. Helppo lähtee hyppyyn mukaan, ja helppo kans lopettaa se hyppy. Hikiseks se tuli, mut tekihän se kyllä töitä :)

Huomenna kans liikuttelua ennenku suuntaan Tuulokseen koiravahdiks maanantaihin asti..