Mistähän taas lähtisi liikenteeseen.. Viikolla maanantaina ajeltiin hevosia harjoitusradalla kevyttä hölkkää. Itse kun kärjessä ensimmäisenä ajoin, jouduin ehkä hieman kovempaa ajella ettei muut kärryttelijät tulleet niskaan. Kärjessä ajelin siis Mirkku- hevosella. Ihan mukava, vaikka lyhyistä jaloista ei kovaa vauhtia lähtenytkään. Aina ei tarvitse juosta loppuun asti..
Tiistaina sitten kengiteltiin ulkopuolista hevosta, jonka takakaviot oli oikeasti todella karmaisevassa kunnossa. Ja koska kengitimme vain takakaviot, aikaa oli parisen tuntia liikaa, joten saimme sitten takoa kengät oikeankokoisiksi. Jukka jopa oli ylpeä kun sain taottua 2 kenkää sopivaksi, toinen oli ohut ravikenkä ja toinen ratsunkenkä. Aikaa kun oli, letittelin komealle ruunapojalle letin martoa pitkin kulkevana ja eteenkin sitten pikkuletin tein. Pian saatiin hyvästellä hyvätapainen komistus kotimatkalleen, vaan kuinka olisin minäkin voinut sen kotiin tuoda..
Keskiviikkona oli sitten vuorossa ratsastusta! Oma ranteeni kipeytyy aina sillointällöin ja olisi hyvä saada siinä pidettyä sitä tukea. Se vaan että taas piti se ottaa pois, sillä se oikeasti tukee kun rannekaan ei käänny ja hanskat ei mahdu käteen.... Kohdalleni osui ensin Dagmar, mutta koska emme ratsastuksenopettajan kanssa sitä jaksaneet lähteä hakemaan kaukaa laitumelta, päätimme vaihtaa sen Gimlet- nimiseen hevoseen, ja tunnin jälkeen kyllä tajusin erheen, olisi pitänyt vaan hakea se Dagmar, sillä ranne meinasi kuolla jopa viiden minuutin välein kunnon ratsastuksessa. Toisinsanoen sain kommenttia kovasti siitä kuinka kokoajan on ohjat liian löysällä, mutta se johtui siitä että ei ollut enää voimaa pidellä sen kivun keskellä, ja sitten lisäksi vielä se kun Gimlet painaa ohjalle, olisi pitänyt vaan alussa tajuta nostaa sen pää, niin ei olisi sitten koko tuntia sitä päätä roikotellut ohjien varassa.
Kotiin sitten suunnistin tänään, Perjantaina. Kaupoilla kesti noin puoli seitsemään illalla, joten pääsin hevosen selkään seitsemän maissa. Alkuun ratsastettiin Luna ja Paco. Itse menin tietenkin Lunalla, ja Jenni liittyi seuraan kera Pacon. Luna tuntui kovin extremeltä ensimmäistä kertaa, mikään ei tahtonut sujua, kaula ja pää venkoili vuorotellen jne. Ehkä se sitten johtui siitä liiasta virrasta mitä sille on kertynyt kun liikuttelija ei ole sitä käynyt höykyttämässä. Lunan jälkeen hyppäsin sitten Sipen selkään. Alkuun sekään ei tuntunut miltään, kaatui pohkeelle jne. Loppupäätä kohden näkyi valoa ja neiti alkoi käyttää itseään. Haki pehmeästi tuelle ja lähti ojentamaan askelta pidemmäksi. Kerrankin voin sanoa että voisin jopa sen selkään uudelleenkin kiivetä, tuntui niin paljon paremmalle kun se ei sitä päätäkään ravistellut :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti