catch me if you can!

Joo'o, mistähän sitä taas lähtis kirjottelemaan, niinkin paljon kaikkea tässä kerennyt tapahtumaan että ei taas oma pääkään pysy mukana.. Mutta hmm..

Ensinnäkin, liitän nyt tähän postaukseen kuvan kankitreenistä sekä sitten myös kuvan/parikin kouluklinikalta.

Pacokin kävi tosiaan viimeviikon tiistaina? klinikalla. Ei reagoinut taivutuksiin jne, joten epäiltiin sitten kavioniveltulehdusta, tai nyt jotain ainakin siihen suuntaan viittaavaa, mutta ei vakavaa, onneksi! Nyt vaan rentoa käyntiä suoralla uralla (maasto jne kävelyttäen) ja sitten ensi viikon keskiviikosta lähtien saakin alkaa suoralla uralla vähän ravailemaan, ja sitä taas pieni jakso ja saa alkaa ottamaan pieniä laukkapätkiä ja kiemurauria.
Pacolta kun klinikalla otettiin kengät pois, ja oli loppuviikon ilman, alkoi sitten ne sen kavioiden seinämät lohkeilla. Niitä sitten pääsin raspailemaan ja muokkailemaan jotta sai sille sen maailman upeimmat kenkulit jalkaan (mitkälie bootsit onkaan=).

Lunakin nyt sitten tosiaan pääsi ihmisten ilmoille näyttäytymään, ja olen kyllä sitä mieltä että ehkä sitä sitten kuitenkin voi käyttää useammankin kerran :) Paljon tuli positiivista palautetta hevosesta, ja kuinka siihen verrattuna, miten nuori se on, niin on tasoa ja näköä. Meidäthän siis oli jotenkin kummassa siirretty yhtä tasoluokkaa alemmas, mutta haittaneeko se nyt mitään, ainahan sitä voi oppia uutta vaikka kuinka oltaisiinkin lähtökuopissa.


Luna ja kankitreeniä. Kaunista... :)



Luna siis ei välittänyt paljon mitään hälinästä mitä Alaspään ratsastuskeskuksella sunnuntaina oli. Aloitettiin verkkaamalla ulkokentällä paahteessa, joka oli kyllä niiiin tuskaa kuin olla ja voi. Ja huhheijaa kun päästiin aloittamaan valmennus, niin jo meinasi sitten maneesiin kuolla.. Valmentajana toimi Terttu ''Tepa'' Sillantie. Tajuttoman hyvä, ja kyllä toistekin toki menen jos tälle suunnalle hän eksyy :) Lunan nähtyään heti epäili kovasti Konik- poniksi, ja kyllähän sitä pikkuhiljaa alkaa oikeasti luulla sitä konikiksi.. Pitäisi soitella pitkin Latviaa ja kysellä :)

Heti valmennuksen jälkeen kun kotiin pääsin, otin siltä kengät pois ja helpotin myös kengittäjän töitä sillä. Lunan kengistäkin oli jo tullut kulmikkaat ja melkein keskeltä poikki sen pahan tavan (..kuopiminen) ansiosta. Ehkä se tästä sitten kun saa uudet tennarit alle!



Lunalle pitäisi etsiskellä liikuttajaa, joka voisi sitten tarpeentullen rypeä sen kanssa vaikka minkämoisissa jorpakoissa ja kilpailuissa. Eli jos joku haluaa, niin pienenpieni tammuskainen etsii pätevää liikuttajaa jolla on tasoa ja uskallusta sitä ratsastella, koska kyseessä ei kuitenkaan ole mikään ''automaatti''..

Asikkalassa asustellessa nämä päivät kuluu, valmisruokia syödessä. Energiajuomaa ja kahvia kuluu, taidan pikkuhiljaa muuttua duracell- pupuksi.. Hehh.. Tänään ajeltiin sitten hevosilla ajoradalla hölkkää, meillä oli tuo Masi sitten ajokkina Petran kanssa. Viimeviikolla meillä oli ajokkina Iki. Saas nähdä mitä huominen tuo tullessaan, kun on kengitystä.. :)

Hmm.. Ehkä tässä tältä kertaa.. Mietiskelin tässä, että kuinka kummassa näitä käviöitä tulee joka päivä monia kymmeniä, ja en edes kirjoittele kuin ehkä kerran viikossa tämän kouluhuuman vuoksi.Mutta se siis on kyllä ihan hieno asia! Liittykääpä lukijoiksi, niin voin vakoilla teidänkin blogejanne :)

Jenni & S.S. Primrose, Janina & Luna VII sekä koutsi, Tepa!

celebrate

Siskon 19v ja isäpuolen 40v synttäreitä tässä tullu vieteltyä, nyt oonkin kotimatkalla täältä kosken perukoilta, kun piti heittää porukkaa staariin.. :)

Lunakin joutui ylitöihin!
Aluksi joskus 3 maissa ratsastin neidin kangilla lävitse. Heti selkään noustua ja käydessä siinä tunsi että askeleet jo pelkän kuolaimen takia oli letkeämmät ja kaulan jne asento paljon parempi kuin aikaisemmin. Kanget siis oli ihan jees vaihtoehto :) Neitiä en kauheasti niillä vaivannut, about 20min. Meni kuitenkin ihan nätisti.

Loppuillasta, n. 7-8maissa sitten valui ruotsalaiset vieraat pihaan. Perheen tyttö kiltisti kysyi ruotsiksi saako hän ratsastaa. Ja tietenkin meillä saa ratsastaa! Kuntoon sitten siitä laitoin tallin varmajalkaratsun, Lunan, kun muihin hevosiin ei uskalla luottaa niin paljoa. Tyttö oli todella onnessaan! En ikinä ole ollut itsekkään niin onnellisella tuulella, kun näin että hän tykkäsi paljon! Sen jälkeen hänen Anna-Pia äiti ratsasti, sitten taas tyttö itse, sitten selkään nousi tuttumme Mika, sitten Tuoski itse ja Mirka. Miehillekkin tämä oli uutta taas pariin kymmeneen vuoteen.

Luna hoiti homman taidolla ja tiedolla loppuun asti! Voisin vaikka huomenna laittaa kankikuvia tänne, koska nyt en enää jaksa alkaa räpläämään niitä. Hyviä otoksia on kyllä ihan liikaa!

Ehkä ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen sain jennin sitten kuvaamaan kun ratsastelin Luitsilla. Neiti kulki ihan kuuliaisesti, mitä nyt taas esitteli sillointällöin niitä tammamaisuuksiaan. Laukannostot lähti ensimmäisestä avusta, ja heti jopa oikeat laukat, mikä on yleensä tosi harvinaista. Nyt enää 10päivää kouluklinikkaan, ja en ole kovinkaan kerennyt Lunaa siihen tsemppaamaan muuten kuin viikonloppuisin (..koulu) kun en myöskään kotona asusta..

Pirikin oli kasvanut toooodella paljon edellisestä näkemästä!
Neiti on kyllä ryhdikäs kimoutuva, eikä se mikään pienikään ole! Odotetaan mitä sen tulevaisuus tuo.. Pitäisi sitäkin opettaa näyttelyyn, kun nyt sitten 10.9 on se varsanäyttely..

lazy town

Joo, lazy townia kerrakseen.
Koulun aloitus meni ihan suht hienosti, heti tutustuttiin tyttöihin ja nyt ollaan sit taas niin hyvää pataa keskenämme. Heti lähdettiin ajamaan Vääksyn keskustaan polkupyörillä, joissa oli kaiken lisäksi tyhjät takarenkaat.. Nooo, ojan kautta päästiin sinnekkin. Pakko jakaa kanssanne myös se, kuinka me tavattiin joku hourumies, joka selitti kuinka se meinattiin tappaa jnejne. Soitettiin myös poliisillekkin asiasta, ja niitä ei kiinnostanut taas pätkääkään..

Viikolla (ti, ke) kävin maastossa Lunan kanssa. Alkuun oli aika pelottavaa, olevinaan. Lehmät ja punainen aita varsinkin.. Pari kertaa itse tulin alas selästä ja näytin pelottavan aidan (hui) joka ei edes liikkunut. Takaisin tullessa sitten jo laukattiin ja mentiin todella kovaa :)

Luigiakin ratsastelin tänään taas! Se on pirun hyvä ja näppärä tammuska, taas. Ravit meni todella, todella, TODELLA hyvässä temmossa, ja saatiin koottua jopa se ravi sen näköiseksi että jotain on tehtykin. Laukatessa tuntui olevan hieman virtoja, ja oma selkä kipeä, niin ei sit sen kummemmin otettu mitään kouluvääntöä sen suhteen. Piti lopuksi käydä maastossakin, mutta se sitten vähän jäätyi kun ukkonen tuli päälle.

Otettiin myös kuvia tänään, mutta niitä tulee sitten ehkä huomiseen tekstiin, kun nyt olen täällä Kallioiden luona Tuuloksessa. Huomenna sitten vähän shoppingia :)

dont let go with good times

Eilen oltiin koiranäyttelyssä, Hämeenlinnan Linnapuistossa :) Siellä tassunurmella kulki ainakin kolmisensataa koiraa. Meillä oli mukana Kassu, näyttelykonkari kolmen vuoden takaa, pentuna voitti pentuluokan ja oli best in show kolmonen :) sekä Admin, eli uusin tulokkaamme Ami. Ami ei päässyt osallistumaan sen vuoksi, että rokotukset ei aivan täsmänneet. No, tiedossa Amille rotunäyttelyt loppukuusta ja sitten talvella Voittaja 2011- näyttely :)

Hevosten kanssa en taas ole kovin touhunnut. Mitä nyt juoksutellut Lunaa ja hieronut Pacon jumissa olevia lihaksia. Lunan kanssa ei taas tunnu siltä että mielelläni sitä liikuttelisin, kun sillä taas viiraa päässä jonkin ihmeen vuoksi. Juoksuttaessa potkii ja hyppii kohti, vetää laukkarundia niin pitkälle että ohjaan aitaan jne. Ehkä se taas siitä kun pääsee selkään.. :) Kisat viikonloppuna, eli tänään, huomenna ja keskiviikkona itselläni on aikaa sitä liikuttaa, kun keskiviikkona sitten illalla menenkin jo koululle.

Tyhmiä tekstipostauksia, muttakun kuvia en ole ottanut.. :(

let it rain over me

Tämän päivän soitetuin biisi: Rain Over Me - Pitbull :)


Mistähän sitä kertoisi, kun mitään taas en taida olla saanut aikaseksi. Vaikka siitä että tänään illalla, seitsemän aikaan, kun mitään muutakaan tekemistä ei ollut, niin päätin lähteä Lunaa ratsastamaan. Leikin siis ihan kouluratsastajaa kerrankin. Pitkän raipan kera.. Lunan ilme oli aika hieno kun sille näytin varustuksen.

Alkuun neiti vänkäsi vastaan todenteolla. Ei voinut taaskaan kuin naureskella ja keskittyä siihen että saan Lunan keskittymään mitä tehdään. Tehtiin siksak väistöä uralta pois, ja takaisin. Kerrankin takapää ja etupää meni samassa linjassa, kumpikaan ei kiirehtinyt. Lieneekö minun istunta ja avut pikkuhiljaa parantuvan.. ?

Laukassa jo olikin sitten virtaa. Huhheijaa. Itse en pystynyt edes istumaan alas satulaan, sillä selkäni on kipeä kun olen kannellut 22kg painoista koiraa rappusia ylös ja alas, kun se ei uskalla itse niitä mennä! Mutta siis, kolmen pisteen istunnassa se laukka sitten mentiin lävitse. Hienosti se kuitenkin kuunteli, vaikka kerran kerkesi näkemään vihreitä pieniä miehiä ja olevinaan säikähtää. Lunan päivät on yleensä tällaisia vapaa-päivien jälkeen..

Loppuravit mentiin taas niin nöyrästi kaula kaarella kuunnellen. Tajuttoman hyvä fiilis kun saa sen kulkemaan hienosti, enkä tosiaan tarkoita sitä, että mennään kaula kaarella, vaan se, että itse istuessani tunnen, kuinka takapää ottaa alle, ja nostattaa liikettä ylöspäin. Mahtava tamma...

Pitäisi saada vuokraaja kiinni ja kysellä koska on tulossa ratsastelemaan..

Suunnitelmissa tällaista:
13.8.  seurakoulukilpailut, Hämeenkoski
28.8 kouluvalmennusklinikka, Hämeenlinna

uusi päivä

Eilen nukkui se Kira sitten kaivuutöidensä keskelle.. Ainakin nyt sillä on parempi olla.

Rokotusten takia en voi myöskään hevosia kunnolla liikuttaa. Luna saa nauttia nyt vähän aikaa vapaista. Koulukisoihin ensi viikolla alan treenaamaan, kunnolla. Luna nyt onneksi muistaa ohjelman ulkoa jne.

Onneksi tuo koulukin alkaa ensiviikolla niin pääsee sitten sinne opettelemaan niitä ''alkeiskurssin asioita'' jotka on multa menneet ohi.. ;D

Mukavaa porukkaa on sinne tulossa, ja on sovittu koulun alkua edeltäväksi päiväksi vaikka mitä :)

Asiapitoista tekstiä alkaa siis tulla vasta ensiviikon puolella!

Ilon keskelle pitää mahtua myös surua.

Huomenna se siis on.. Se raskas päivä koko perheelle.
Rakas 11 vuotias saksanpaimenkoiramme Xeroge's Kiara saatellaan ikuiseen lepoon.
On se surullista, mutta mikään muu ei olisi parempi paikka koirallemme.
Itse en paikalla voi olla..

Hevosille samalla tulee eläinlääkäri.
Tekee kliinisiä ja sitten madottelee ja rokottelee.

-Pikapostaus kun on pakko joskus nukkuakkin :)