Josko aloitan ensimmäisen ''postauksen'' siitä, kuka tätä kirjoittaa ja miksi.
Eli täällä kirjoittelee pian 16-vuotiaaksi kääntyvä tyttö, joka on touhunnut koko elämänsä ajan hevosten rinnalla. Tunteja olen pitänyt pienille lapsille. Yhteishaussa 2011 hain ypäjän hevosopistoon, josta odottelen kutsua pääsykokeisiin.
Tarkoitus aloittaa siskon kanssa oma yritystoiminta 2011 kesällä kotona, täällä missä meillä on tällä hetkellä 4 hevosen sisätalli ja 2 hevosen ulkoilmatalli. Kesällä laajennamme tallirakennusta vielä parilla karsinalla. Kenttäkin pihassa on!
Haen koulutusta alkuun hevosenhoitaja/ harrasteohjaajaksi, jonka kautta sitten lähden opiskelemaan eteenpäin. Kuitenkin se tulevaisuus menisi jotakuinkin näin:
Hevosenhoitaja/Harrasteohjaaja --> Kengittäjä/ratsuttaja --> valmentaja-taso
Mutta sitähän sanotaan että unelmia saa aina olla, tällä kertaa olen valinnut tien jonka aijon toteuttaa!
Ja itse blogin sisältöön:
Kirjoittelen täällä sitten mitä nyt tallillamme tapahtuu, ja mitä teen ns. ''2 hevosen'' eli Holopkan kanssa. Holopka varsoo parin kuukauden kuluttua, joten aikaa niinsanottuun treeniin ei enää ole kauheasti, sillä kohta alkaa sen kävelytys. Kesällä varsomisen jälkeen alkaa sitten sen kuntouttaminen, ja tarkoituksena päästä ottamaan kisat alle luultavasti koulu- kuin esteluokissa. Pikolla on kilpaillut joskus isoja luokkia Rein Pill sekä Katrin Pill (korjatkaa mikäli olen väärässä.. :D)
Jos eräs ahkera tallipoika suostuu koe-oppilaaksi, niin saatan ehkä alkaa pieniä tunteja pitämään ylläpitoponillani, Estherillä. Esther eksyi luokseni kurinpalautukseen harrastetallilta, jossa se ei soveltunut tuntikäyttöön pienten lasten kanssa kehää kiertämään.- Ja kyllä sen on huomannut että sen ''koti'' on täällä, pikkutallilla missä hälinää ei ole, toistaiseksi.
^Piko & Janina
Olen siis lähtenyt viemään eteenpäin Esther nimistä shetlanninponia. Se tullessaan vei ratsastajaa, teki mitä lystäsi- tiputti ratsastajankin monta kertaa joka ratsastuskerralla. Nyt siitä ei ole jälkeäkään! Joskus innostuessa saattaa peräpää lennellä, mutta hyvällä mallilla ollaan. Esteitä poni hyppää korkeimmillaan n 70cm.
Kerrottakoon myös että olen ratsuttanut entisen lämminveritammani, California Heatin, joka tullessaan ei tuntenut pohjeapuja, totteli vain ääntä. Kulki pää pystyssä ja pitkänä, mutta lähtiessään oli hienossa kunnossa ja kulki muodossa, oikeinpäin. Nykyään en siitä ole mitään kuullut, toivottavasti voi hyvin.. :)
Ehkä tämä riittänee tälle kertaa...